Sama periaate pätee myös öljyntuotannossa, parhaimmat hedelmät on jo syöty. Sata vuotta sitten saattoi mies lapion kanssa kaivaa öljylähteeseen ja öljy pulppusi itsestään ylös. Nykyään öljyä porataan jo valtamerellä mannerjalustan ulkopuolella, jossa jo koeporaukset maksavat miljoonia yhtä yritystä kohti. Jos öljyä löytyy, paikalle rahdataan valtava öljynporauslautta. Lautalta porataan lähteeseen, joka on monesti kahden kilometrin vesikerroksen ja kilometrin maakerroksen alla. Toiminta on kallista ja hankalaa, kuten Meksikonlahdella viime keväänä nähtiin.
Helpot, halvat, hyvälaatuiset ja suuret maalla olevat öljykentät ovat pitkälti jo hyödynnetty. Jatkuvasti siirrytään hyödyntämään pienempiä ja vaikeasti saavutettavia öljykenttiä. Niistä saadun öljyn laatu on usein myös huonompaa, esim. korkeampi rikkipitoisuus tai viskositeetti "juoksevuus".
Samalla odotettava rahallinen tuottosuhde (ROI, return on investment) huononee. Investointien hinta kohoaa ja odotettavissa oleva tuotanto pienenee. Yhtälöön vaikuttaa kuitenkin hinta, jonka kohoamisen ansiosta huonommista kentistä tulee hyödyntämiskelpoisia.
On olemassa toinenkin, yhteiskunnan kannalta tärkeämpi tuottosuhde, jossa hinta ei vaikuta - EROEI - energy returned on energy invested. Kuinka paljon energiaa kuluu energian hankintaan. Siinä vaiheessa, kun öljytynnyrin tuottaminen kuluttaa öljytynnyrin verran energiaa toiminnasta tulee järjetöntä ja olemme vaikeuksissa. Öljyn EROEI on laskenut laskemistaan. Sata vuotta sitten tuottosuhde oli 100:1, 1970-luvulla tippunut jo 30:1. Tällä hetkellä tuottosuhteen on laskettu olevan 15-12:1.
Lisätään nyt vielä toinen kasviaiheinen vertaus, kun alkuun päästiin. Jos maanviljelijä saa yhtä istuttamaansa vehnänjyvää kohti 100 tai 15 uutta jyvää, kummassa tapauksessa hän elää leveämmin? Entä missä vaiheessa hän heittää hanskat tiskiin ja toteaa ettei hommassa ole järkeä?
Öljyhuippu - Peak Oil - Osa 1/3 - Määrä
Öljyhuippu - Peak Oil - Osa 3/3 - Seuraukset
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti