Öljyhiekka
Öljyhiekka on hiekkaan tai saveen sitoutunutta bitumia. Bitumi on sitä sitkeää mustaa ainetta, jota käytetään asfaltin valmistamisessa. Öljyhiekka on muodostunut samaan tapaan kuin perinteinen öljy, mutta pienimolekyyliset hiilivedyt ovat haihtuneet pois, öljyhiekkaa voisi siis kuvailla "kuivuneeksi öljyksi".
Öljyhiekan varannot ovat valtavat ja suurin osin vielä hyödyntämättömät, arviot vaihtelevat 200-2000 miljardiin barreliin öljyä. Siihen hyvät puolet kuitenkin loppuvat.
Prosessit, joilla öljyhiekasta tehdään synteettistä raakaöljyä ovat kalliita ja saastuttavia. Bitumi täytyy erotella hiekasta, tässä käytetään esimerkiksi vesihöyryä. Vesihöyryn valmistamiseen kuluu taas valtavat määrät vettä ja energiaa. Öljyhiekkaa ei voi myöskään yleensä pumpata maasta korkean viskositeetin johdosta, vaan se täytyy kaivaa avolouhoksissa. Valmistus on siis rahallisesti kallista, eikä tekniikkakaan ole kovin kehittynyt. Tästä syystä öljyhiekkaa ei ole juuri hyödynnetty ennen 1990-lukua.
Öljyhiekan EROEI:n (energy returned on energy invested) on arvioitu olevan 5:1 luokkaa. Kaukana 1900-luvun alun 100:1 numeroista (raakaöljylle). Tuotannon ylärajaksi on arvioitu 2-3 Mb/d. Murto-osa nykypäivän 87 Mb/d kulutuksesta.
Öljyliuske
Öljyliusketta voisi puolestaan kuvailla raa'aksi raakaöljyksi; se ei ole ehtinyt kypsyä kunnolla. Orgaaniset ainekset eivät ole pilkkoutuneet pieniksi, helppokäyttöisiksi hiilivedyiksi - eli öljyksi. Öljyhiekan tapaan öljyliuskeen hyvä puoli on suuret varannot. 2800 miljardia barrelia.
Öljyliuskeen energiatiheys on 1/6 kivihiilen vastaavasta, sen polttaminen suoraan voimalaitoksissa aiheuttaa suuremmat saasteet ja päästöt kuin kivihiilen polttaminen. Kuitenkin naapurimme Viron energiantuotannosta suuri osa katetaan tällä tavalla. Viro onkin 70% osuudellaan maailman suurin öljyliuskeen tuottaja ja käyttäjä. Tämä johtuu Viron omista suurista varannoista.
Liuske voidaan "kypsentää" raakaöljyksi, mutta prosessin EROEI on vielä öljyhiekkaakin huonompi: 4-1,5:1. Useimmat prosessin kaupalliset kokeilut ovatkin viime vuosina päättyneet epäonnistumiseen. Öljyliuskeen tuotanto on itse asiassa tippunut 1980-luvun vuosista selvästi, eikä sen suurempi kaupallinen hyödyntäminen näytä todennäköiseltä taloudellisista ja ympäristöllisistä syistä.
Suurista varannoista huolimatta näiden resurssien valjastaminen öljyn korvaajaksi on hyvin epätodennäköistä ellei jopa mahdotonta. Suurimpana syynä resurssien huono laatu ja tästä johtuva heikko EROEI.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti