Energia on osallisena kaikessa toiminnassa tavalla tai toisella. Yhteiskunnan tasolla alijäämäinen energiabudjetti tulee olemaan 2000-luvun suurin ongelma. Yksilötasolla taas länsimaissa kärsitään ylijäämäisestä energiabudjetista.
Nykyään aina yhtä muodikkaassa aiheessa - laihdutuksessa - energia on se keskeisin asia. Ainoa varma tapa laihtua on tämä:
kuluttaa enemmän energiaa kuin syö. Muuta laihtumisesta ei oikeastaan tarvitse tietää.
Miksi ihminen lihoo?
Kaikkia ihmiskehon tai -mielen oikkuja kannattaa pohtia evoluution kautta: kuinka kyseinen asia on auttanut luolamiehiä selviytymään ja jatkamaan sukua.
Muutamia esimerkkejä (off-topic):
1. Miksi jalankulkijat usein jähmettyvät keskelle suojatietä auton nähdessään?
Kyseessä on alitajuntainen, tahdoton reaktio yllättävään vaaratilanteeseen. Viidakossa pedon huomannut luolamies saa jähmettyessään kaksi vaihtoehtoa: juosta tai piiloutua. Ne jotka ovat heti lähteneet pakoon on syöty pois ja meille on jäänyt jähmettyjien geenit.
2. Miksi ihminen nostaa kulmakarvoja hämmästyessään?
Taas alitajuntainen reaktio. Yllättävä tilanne vaatii lisää informaatiota, tätä saadaan kun kulmakarvat nousevat ja silmät saavat enemmän valoa.
3. Miksi on kulmakarvat?
Ettei hiki valu silmiin: sokeana on huono juosta petoja karkuun. Auttavat myös viestinnässä.
4. Mistä johtuu makeanhimo?
Sokerissa on paljon energiaa. Makeanhimoiset luolamiehet ovat saaneet enemmän energiaa ja siksi pärjänneet paremmin.
5. Miksi ihminen lihoo?
Noniin, asiaan.
Lihominen on ollut kehon tapa säilöä energiaa siltä varalta, ettei seuraavaa gasellia saadakaan kiinni. Tämä on toiminut hyvin aikoina, jolloin ruoansaanti on epävarmaa ja katkonaista. Vyötäröllä oleva rasva on kehon vararavintoa - puskurina huonoille ajoille.
Nykyään, kun ruokaa on runsaasti, homma ei toimikaan enää niin hyvin. Lihominen ja makeanhimo eivät ole kadonneet geeneistä minnekään, vaikka ruokaa onkin nyt tasaisesti tarjolla.
Kaiken ytimessä on kehon energiabudjetti
Energiatulot - energiamenot = lihominen/laihtuminen
Energia tulee kehoon tietysti suun kautta. Keho kuluttaa energiaa elintoimintojen ylläpitoon ja liikuntaan. Loppuenergia menee sitten vyötärölle varastoon, jos budjetti on ylijäämäinen.
Tärkein asia, joka laihduttajan täytyy toteuttaa on alijäämäinen energiabudjetti.
Kun energiamenot ovat suuremmat kuin energiatulot, alijäämä paikataan varastossa olevalla energialla (rasvalla).
1 kg rasvaa = 7 000 kcal. Energiabudjetti, joka on 500 kcal alijäämäinen
joka päivä, johtaa 3500 kcal vajeeseen viikossa. Tämä tarkoittaa -2 kg laihtumista joka kuukausi.
Vähemmän energiaa sisään
Ensimmäinen tavoite on syödä vähemmän energiaa eli kaloreita. Vaihtoehtoina on joko syödä kokonaisuudessaan vähemmän tai syödä saman verran, mutta energiaköyhempää tavaraa. Näistä jälkimmäinen on suositeltavaa ja helpompi toteuttaa.
Olisiko kauppareissut mahdollista suunnitella tavallisen budjetin sijasta energiabudjettia käyttäen? Opiskelijat ovat taitavia optimoimaan ostoksensa €/kg suhteen, laihduttajat voisivat kokeilla samanlaista optimointia kcal/kg suhteen.
Enemmän energiaa ulos
Toinen tavoite on kuluttaa enemmän energiaa, energiamenojen kasvattaminen. Tähän pätee tietysti vanha virsi: enemmän liikuntaa.
Energiaa kuluu kuitenkin myös ruumiinlämmön ylläpitoon. Uimari Michael Phelpsin sanotaan syövän 8000 - 10 000 kcal päivässä, kun normaali päiväannos on 2000 kcal.
Phelps viettää päivänsä uima-altaassa, jolloin hän ensinnäkin liikkuu paljon. Toisekseen kaikki tietävät että vedessä tulee nopeasti vilu. Tämä johtuu siitä, että vesi johtaa lämpöä ilmaa paremmin. Vesi siis tavallaan imee energiaa kehosta pois.
Phelpsin energiabudjetti on siis kunnossa, huolimatta siitä, että hän syö viiden ihmisen edestä.
Eli: vähemmän kaloreita sisään, enemmän ulos. Paperilla yhtä yksinkertaista kuin tupakoinnin lopettaminen.
Näitä on hauska pohtia:
6. Miksi ihmiset käyttävät vaatteita?
Vaatteita käyttäneet luolamiehet kuluttivat vähemmän energiaa kehonsa lämmittämiseen, jolloin he tarvitsivat vähemmän ruokaa.
7. Miksi ruokaa alettiin lämmittää?
Lämpimään ruokaan tykästyneiden luolamiesten ei tarvinnut enää tuhlata kehon lämpöenergiaa ruoan lämmittämiseen, jolloin he pärjäsivät vähemmällä ruoalla. Oheishyötyinä myös desinfiointi ja ehkä jotain ruoansulatukseen liittyvää.
